Erityisherkän kannattaa olla herkkä rajoistaan

Havahduin jälleen tärkeän teeman äärelle; rajat. Itsekin aiheen parissa paljonkin painineena, huomasin jälleen kompastuvani samoihin tuttuihin kiviin. Onko sinulla vaikeuksia laittaa rajoja? Erityisen tärkeänä pidän rajoja suhteessa kokonaiskuormituksen hallintaan.

Kaivelin viimeisiä muuttolaatikoita ja eteeni tuli Hyvinvoiva Herkkä -kurssin paperit, johon olin osallistunut vuonna 2017. Lueskelin papereita läpi ja mukana oli “Manifesti herkkyydelleni” -lupaus, jonka olin tehnyt. Herkkyyden piirteiden hyväksymisen ja vaalimisen lisäksi, manifestiin oli jätetty tilaa kirjoittaa ylös asioita, joista huolehtimalla konkreettisesti huolehdin omasta hyvinvoinnistani erityisherkkänä. Olin listannut siihen monia asioita. Monia niistä huomasin ilokseni toteuttavani arjessani tänä päivänä. Huomasin kuitenkin, että edelleen tulee hetkiä, jolloin rajaaminen suhteessa omaan kuormittumiseen on haasteellista. Eniten ehkä silloin, kun olen alunperin varautunut jonkin asian kuormittavuuteen liian vähän. En ole siis osannut ennakoida tilannetta riittävästi ja paljon alkaa kasaantua lyhyelle aikaa.

Mitä sitten on lupa rajata? VAI mitä ei muka olisi lupa rajata? Elämme kulttuurissa joka ruokkii virittyneisyyttä eli stressiä. Elämme virikkeiden tulvassa joihin reagointi on toivottavaa HETI. Vai onko?

Kiirettä ja jatkuvaa tehokkuutta ihannoiva kulttuuri ympärillämme on todellista, mutta voimme silti itse valita, minkä verran haluamme olla osa sitä. Sisäinen kriitikko ja suorittaja ovat omiaan nostamaan päätä heti kun kuormitus alkaa olla liiallista tai liian pitkäkestoista. “Kyllä muutkin..”, “Eihän näin pienestä”, “Miksi minusta tuntuu..”, “Kyllä pitäisi”.. Jos tunnistaa suorittajan malleja tai oman kriitikkonsa äänen, tietää että tätä viestiä kun alkaa tulla alitajunnasta, kyse on jo siitä että voimavarat alkavat olla sillä erää sellaisessa pisteessä, että olisi jo hyvä löysätä jostain. Ei tarvitse alkaa suorittamaan, vaikka vanhat mallit siitä istuisivatkin tiukassa. Vaikka jokainen ympärilläsi tekisi niin. Ei tarvitse, sinä voit kuunnella omia yksilöllisiä tarpeitasi ja toimia niiden mukaan.

Keho muistuttaa. Mitä paremmin on alkanut päästä kehoyhteyteen, sitä vahvemmin oma hälytysjärjestelmä alkaa jo ilmoittaa, että hölläämisen aika lähestyy. Ei voi ladella yleispäteviä esimerkkejä miten kehosi sinua muistuttaa, reaktioita voi olla monia. Oman kehon viestit pitää oppia itse tuntemaan. Harjoittelun ja kömmähdyksien kautta. Meitä ei kuormita vaan ikävät ja ns. negatiivista tunnelatausta sisältävät asiat tai tapahtumat. Meitä todellisuudessa kuormittaa (eli vie ylivirittyneisyyteen) myös innostuneisuus, iloiset, monitahoiset ja paljon aistittavia vivahteita tuottavat hetket. Rauhoittuminen ja palautuminen myös niiden jälkeen on tärkeää.

Yhtenä esimerkkinä tästä voisin kertoa vaikkapa koulutuspäivän. Aihe oli äärimmäisen mielenkiintoinen, olin siitä innoissani. Aihe oli kuitenkin myös ilmiönä ahdistava, surullinen ja muutenkin paljon tunnelatausta aiheuttava. Muiden kertomukset ja kokemukset lisäsivät koulutuksen intensiivisyyttä. Koulutuksen kesto oli työpäivän verran. Puolessa välissä ajattelin jo, että tämä olisi ollut minulle sopiva pätkä tänään ja vaikka huomenna loput. Tunsin että aamupäivä oli jo nostanut minut virittyneeksi. Koulutusta ei kuitenkaan ollut mahdollista jatkaa omaan tahtiin, vaikkapa seuraavana päivänä. Käsiteltävät aiheet olivat niin mielenkiintoisia, etten malttanut myöskään jättää niistä mitään väliin.

Kun koulutus sitten päättyi, olo oli melkoisen “takki tyhjä”. Tunnistin sen ahdistavasta tunteesta ylävatsan kohdalla, rintalastan alapuolella. Koulutuksessa käsitelty teema pui häpeä-traumasta aiheutuvaa ilmiötä, näin itse sen ajattelen. Olo oli sen mukainen, oksettava. Mutta koska olin kuullut niin paljon kaikkea mielenkiintoista, jotenkin se vyöryi vielä ulos tarpeena kaataa se kaikki opittu vielä puolisoni niskaan, kun hän tuli töistä. Kun olin sitten tiivistänyt päivän luennon noin tunnin mittaiseksi “Tämäkin oli mielenkiintoista..” ja “Tätäkin oli tutkittu..” -hyökyaalloksi, pamahti jumalaton migreeni. Keho ilmoitti, NYT RIITTÄÄ. Se ilta menikin sitten palautuessa.

Miten sinun kehosi viestii tarpeesta palautua optimivireyteen? Aloita vaikka nimeämällä kolme asiaa jotka tulevat sinulle mieleen. Kiinnitä huomiota tilanteisiin, joissa nämä merkit alkavat näkyä. Toimi ehkä toisin kun yleensä toimit ja kokeile mitä tapahtuu. Mitä nopeammin reagoimme kehomme tarpeeseen palata optimivireyteen esimerkiksi levon avulla, sitä lyhyemmän aikaa palautuminen vie. Mitä enemmän keräämme kuormaa, sitä pidempään palautuminen kestää.

Pidän kuun lopussa Turun seudun erityisherkkien paikallisosastolle luennon luontoyhteyden käyttämisestä apuna optimivireyteen palautumisessa. Torstaina 24.11 klo 9:15 muutamalla seuraajallani on mahdollisuus kuulla tämä luento jo ennakkoon etäyhteydellä, pienenä treeninä itselleni. Ilmoittautumiset tuntuvat elävän, tulee varauksia ja ilmoituksia peruuntumisesta. Jos haluat mukaan tälle luennolle, laita viestiä mira(at)eloaherkkyydella.fi

Lopulta kaikki Eloa Herkkyydellä palvelut ja tuotteet on luotu palvelemaan samaa tarkoitusta; (erityisherkän) hyvinvoinnin lisäämistä. Keinoja palautumisen tukemiseen, herättelyä oman ajankäytön ja omannäköisen elämän äärelle, erityisherkän hyvinvoinnin kulmakivien vahvistamiseen. Verkkokauppa

Tällaista aihetta pyöri tänään mielessä, tällä hyvinkin inhimillisellä polulla, jossa jokainen kuljemme. Jos haluat jättää aiheesta palautetta, voit laittaa sähköpostia.

Itsemyötätuntoista viikkoa sinulle, Mira.